Kuinka Sanna sä jaksat? Mistä sä löydät motivaation? Eikö sun vaan tee mieli jättää treenejä väliin.
No ei tee. Jaksan ja motivoidun koska ” The key to never getting tired? Enjoy the process.”
Tuohon lauseeseen kun törmäsin, ymmärsin itse mitä vastaan kaikille ihmettelijöille. Juuri tuon lauseen.
Ja miksi se on vaikea ymmärtää? Koska kuinka moni nauttii omassa elämässä oikeasti niistä prosesseista missä väsyttää itsensä? Voisin kysyä monelta kuinka sinä jaksat? Mistä löydät motivaation ? Eikö sinun tee mieli jättää menemättä taas uuteen palaveriin ja tekemättä taas yhtä liian pitkää työpäivää? Mitä sinä vastaat näihin kysymyksiin? Rahako riittää, että väsytät itse työssä, jota siksi teet, että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet? Vai se titteli? Vaikka itse elin tuossa pahan kierteessä oman aikani, en osaa selittää miksi väsytin itseni. Ja miksi päässäni oli ajatus, että on jotenkin hienoa saada uusi titteli.
Kun nyt ylipäänsä haluaisin heittää kaikki tittelit roskakoriin. Me ollaan kaikki ihmisiä ja kaikki on lähtökohtaisesti saman arvoisia. Ja elämästä on niin monta tapaa tehdä itselle hyvä. Ei yhtä oikeaa mikä sopii kaikille.
Itse olin aiemmin se joka väsytti itsensä ihan väärässä paikassa. Se joka menetti terveytensä sen takia, että A) oli tunnollinen (niinkuin yhä) B) en osannut sanoa ei (oon jo parempi) C) kukaan ei sanonut, että se ei ollut oikeasti sitä mitä haluan tehdä. Kun minulle sanottiin päinvastoin. Nostettiin jalustalle kun on noin hieno työ , vaikka sitä oli ihan liikaa. Vaikka se uuvutti ja sai unohtamaan kaikkein merkityksellisimmän asian. Minut.
Merkityksellisyyden löytäminen omaan elämään auttaa jaksamaan kummasti. Mikä sinulle on merkityksellistä? Voisitko tehdä muutaman päätöksen toisin, ja raivata tilaa elämään jollekin mistä haaveilet? Ja sitä kautta jaksaa paremmin työpäivänkin? Jos et keksi vielä mikä se juttu on, niin raivaa tilaa edes metsässä kävelylle ja liikunnalle muutenkin. Aivot alkaa toimia tutkitusti paremmin ja tehdä fiksumpia valintoja.
Ja sitten kun joku siinä lähipiirissä tekee tuollaisia valintoja ja ratkaisuja, muista tukea niissä. Älä arvostele ja kyseenalaista. Vaan katso peiliin ja mieti mistä kumpuaa tarve ihmetellä ja arvostella.
Parasta on nähdä kuinka itselle läheiset ja merkitykselliset ihmiset tekee itselleen merkityksellisiä asioita. Se ei ole minulta pois, päinvastoin, saan siitä energiaa ja hyvää oloa. Koska minulle merkitykselliset ihmiset on minulle tärkeitä. Haluan heille vain parasta.
Olen myös itse itselleni merkityksellinen. Siksi olen valtavan onnellinen omasta elämästä just nyt. Siitä, että elämässä on merkitystä ja se mitä teen on itselleni rakasta hommaa. Sellaista mikä antaa 100 kertaa enemmän kuin ottaa. Tunnollisuus on edelleen vahvasti läsnä, mutta se on hyvä eikä paha asia nykyään. Ei sanon reippaasti asioille, joita en vaan halua elämääni enää (kokeile sinäkin, se vapauttaa). Enää en kaipaa muita sanomaan mitä itse haluan tehdä. Tiedän mitä haluan ja mihin suuntaan menen. Ja otan pieniä askelia koko ajan siihen suuntaan. Vaikka välillä pelottaa ja jännittää. Vaikka välillä epävarmuus iskee. Mutta se on elämää ja sitä, että tuntee, elää ja ottaa vastaan jokaisen hetken.
Heräsitkö miettimään omaa elämää? Mikä unelma tai haave odottaa tekemistä, iso tai pieni?
Jaa: