Aika. Niin kovin suhteellinen käsite.
Mutta silti hyvin tärkeä. Mihin me se aika käytetään?
Jälleen sitä taas tänä kesänä on herännyt pohtimaan kuinka nopeasti aika kulkee. Herätys tuli siitä kun pohdin, että olen nyt vuoden asunut uudessa kodissa ja tunne on, että siitä on ihan muutama kuukausi kun muutin. Mutta sitten taas toisaalta tässä kodissa olen viettänyt monta ja monta päivää tuskaisena kun aika ei kulu yksin ja korona pitää kaiken suljettuna ja tapaamiset minimissä. Miten se sama aika on niin hidasta ja nopeaa?
Sitten taas aika ja kilpaileminen.
Siellä sitä radalla ja ladulla painetaan menemään mahdollisimman kovaa ja nopeasti kun muuten pää ja sydän sanoo että aikaa pitäisi käyttää ympäröivän maailman huomaamiseen. Mutta toki se sekunti- ta minuuttipeli on se mitä rakastan. Aika on vihollinen ja ystävä siinä hommassa.
Kuinka se sama aika 21 min 30 sek voi tuntua ikuisuudelta kun odottaa kisaa ja sitten kisassa se menee tosi nopeasti ohi. Ei ehdi kuin keskittyä joka askeleeseen ja siihen että tuntuu pahalta. Ja että silti siinä kesti liian kauan, vaikka ei huomannutkaan ajan kulkua.
Tärkeintä kuitenkin on käyttää se aika hyvin. Se rajallinen aika mitä meillä on vuorokaudessa, viikossa, vuodessa ja koko elämässä. Turha on odotella että sitten joskus teen ja koen. Se on tehtävä nyt. Oli se ajankulku nopeaa tai hidasta, yksi asia on varmaa. Menetettyä aikaa ei saa takaisin, eikä huonosti kulutettua aikaa ei saa vaihdettua, valinnat ajankäytöstä kannattaa pohtia tarkkaan ja harkiten. Meillä kaikilla on 24h vuorokaudessa. Eli meillä kaikilla on aikaa, mutta mihin se aika riittää, on omia valintoja.
Välillä aika tuntuu pysähtyvän. Eikä silloin sen kulkua huomaa.
Äkkiseltään tuntuu että 5 tuntia treeniä yhteen putkeen on pitkä aika. Mutta voi kuulkaa, sekin menee niin nopeasti. Kuten koko kesän toistaiseksi kohokohta, Vuokatin treenileiri. Yksin vietetty viikko olikin maailman nopein, toisin kun vaikkapa helmikuun viikko omassa kodissa rajoitusten keskellä. Vapaus tehdä mitä haluaa saa ajan kiitämään. Odotus saa ajan tuntumaan jopa piinaavan hitaalta. Hyvässä seurassa aika suorastaan pikajuoksee.
Siellä Vuokatin leirillä ehdin miettiä kuinka kauden päätavoitteeseen on vielä pitkä aika. Huhtikuu 2022 tuntuu niin kaukaiselta, mutta kohta sekin jo on. Niin tämä treenikesäkin on kohta ohi, onneksi sitä seuraa treenisyksy. Ehtii vielä vaikka mitä ennen kovia kisoja ja talven lumia.
Onko sinulla unelma tai tavoite? Oletko tehnyt jotain sen toteuttamiseksi? Jos et, niin tee nyt! Ehdit nauttia siitä matkasta enemmän. Koska sehän on fakta, että ennemmin kadumme niitä juttuja mitä jäi tekemättä tai sanomatta, kuin mitä tuli tehtyä. Miten sinä käytät oman aikasi?
Kuinka onnellinen olen siitä, että pystyn olemaan oman elämän ajankäytön herra. Kalenterissa on aikaa kaikelle sille mitä haluan tehdä. Treenata, palautua, tehdä kivoja ja motivoivia työjuttuja, kirjoittaa, nähdä ystäviä ja valmentaa junnuja. Ei se aina 24h mihinkään riitä, mutta on ainakin otettu ajasta kaikki irti.
Välillä vaan on niitä hetkiä kun kysyn kuka pysäyttäisi kellot. Kun nyt on niin hyvä, vaikka tulevaisuudessa varmasti on vielä jotain parempaa, puutuu elämästä kuitenkin vielä jotain hyvää. Siis rakas aika, kohtele minua hyvin, koska minä lupaan käyttää sinut parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kannustan kaikkia muita tekemään samoin.
Elämä on nyt.
Jaa: