Psyykkisenä valmentajana törmään kovin usein vaativuuteen. Sitä sitten koitetaan suorittaa pois ja lopputulemana on luultavasti vielä kovempi armottomuus ja vaativuus itseään kohtaan. Miten tälläinen kehä pääsee syntymään ja miten se rikotaan?
Ensinnäkin, urheilumaailmasta ja kaikesta muusta toiminnasta pitää poistaa oletus, että jos suhtautuu itseensä armollisesti ja lempeästi, ei sitten samalla olisi tosissaan omien tavoitteiden saavuttamisen ja treenin kanssa.
Itselleni tavoitteellisena kuntokilpahiihtäjänä tämä on ollut mullistava ajatusmaailman muutos. Olen lopettanut sanomasta ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen”. Sananparsi on muutamastakin syystä aivan vinksallaan. Jos ajattelee noin, ei koskaan ole tyytyväinen. Ja jos koskaan ei ole tyytyväinen armottomuus ja vaativuus kasvaa. Ja kun vaativuus itseä kohtaan kasvaa ja itseruoskinta lisääntyy, keho käy koko ajan kierroksilla.
Tee pieni ajatusharjoitus itsesi kanssa. Laita silmät kiinni ja kuvittele miltä kehossa tuntuu kun ruoskit itseäsi. Kerrot itsellesi, että ikinä onnistu ja olet taas ollut surkea kaikessa. Kuvittele miltä tuntuu kun sanot itsellesi, että olet huono urheilija ja ihminen kun treeni meni huonosti ja kisassa ei tullut täydellistä onnistumista. Ja kun sanot että nyt treenataan vielä kovempaa ja tehdään vielä enemmän kun ei tämäkään riittänyt. Kerro itsellesi kuinka muut on aina parempia ja sinä et ikinä onnistu.
Ei tunnu hyvältä , eihän? Keho on kierroksilla ja hermosto ylivirittyy. Aiheutuu stressiä.
Laita taas silmät kiinni ja tunne miltä kehossa tuntuu kun mietit epäonnistunutta suoritusta toisesta kulmasta. Löydät siitä jonkun positiivisen asian. Sanot itsellesi, että tänään epäonnistuin ja se on ok. Treenaan järkevämmin jatkossa ja mietin mitä voin tehdä toisin, mietin syitä miksi epäonnistuin tänään, mutta muistan että olen onnistunut aikaisemmin (ja tulen onnistumaan jatkossakin).
Tuntuu jo paremmalta, eikö?
Kun me alamme miettiä, että tekeminen on hauskaa ja kun teemme vakavissaan, muttei totisesti, alamme nauttia treenistä ja kilpailemisesta enemmän. Se nautinto kasvattaa motivaatiota ja madaltaa stressiä, se avaa kaistaa fyysiselle kehittymiselle. Kun me annamme kuvan epäonnistumiselle, todennäköisyys epäonnistua pienenee. Suorituksiin tiensä löytää rentous.
Psykologinen joustavuus on yksi iso tekijä myös fyysisen suorituskyvyn taustalla. Siinä kohtaa kun viritellään sadasosia pois jo loistavista tuloksista, jokainen häiritsevä asia on liikaa. Psyykkinen valmennus auttaa urheilijaa näkemään omia vahvuuksiaan ja hallitsemaan paineita.
Vaativuutta itseään kohtaan ei voi suorittaa pois, mutta sen voi hiljentää sopivalla volyymillä tapahtuvaksi psyykkisen valmennuksen avulla.
Seuraa enemmän ajatuksia psyykkisestä valmennuksesta täältä
Behind the Body IG
Jaa:
